Blogi: Amiksesta vaihto-oppilaaksi

”Isi, mikä tää on englanniksi? Entä mitä tää on suomeksi?”

Sanan ”ja” opin jostain syystä kirjoittamaan ruotsiksi aiemmin kuin omalla äidinkielelläni. Kirjoitin serkulleni kirjeen englanniksi ennen kuin olin edes oppinut lukemaan. Koulussa kielten opiskelu oli lempipuuhaani ja suorastaan loistin, kun pääsin esimerkiksi englanninkielisten tekstien pariin. Ala-asteella pyysin syntymäpäivälahjaksi suomi-viro-suomi sanakirjaa, ihan vaan huvin vuoksi.

Kielikurssit, vaihto-oppilasvuosi, au pairin työt. Jo ennen yläkouluun siirtymistä olin tilannut netistä kaikki mahdolliset kansainvälisiä opiskelu- ja työskentelymahdollisuuksia koskevat esitteet, jotka vaan suinkin onnistuin löytämään. Suunnitelmani oli selvä: yläasteen aikana lähtisin kielikurssille, jatko-opintojen ensimmäisen vuoden jälkeen vaihto-oppilaaksi ja kun opinnot olisivat paketissa, suuntaisin ehdottomasti au pairiksi.

Elämä tuskin kovinkaan usein sujuu täsmälleen niin kuin sen on 10-vuotiaana suunnitellut sujuvan – ja näin kävi myös minun kohdallani. Kielikurssin sijaan majoitimme Suomessa vierailevia norjalaisia oppilaita kotonamme, ja pääsin myös edustamaan pohjoista Suomea Latviaan asti. Yläasteen aikana kaverisuhteet menivät kuitenkin tärkeysjärjestyksessä vaihto-opiskeluhaaveiden edelle ja siitä johtuen ajatus ulkomaille lähdöstä joutuikin kuopatuksi.

Syksyllä 2013 aloitin liiketalouden opinnot ja toisin kuin useimmat yläasteaikaiset koulukaverini, siirryin pienen paikkakunnan lähilukion sijaan ammattikouluun Ouluun. Olin kiinnostunut kansainvälisestä merkonomitutkinnosta, mutta koska siihen ei ollut mahdollista yhdistää ylioppilastutkintoa, päädyin valitsemaan tavallisen merkonomin opinnot kaksoistutkintona.

Aika kului opiskelujen ohessa nopeasti. Huomaamatta loppukesä vaihtui syksyksi ja syksy miltei silmänräpäyksessä talveksi. Joululoman aikana päähäni pälkähti unohtunut unelma: vaihto-oppilasvuosi. Tajusin, että mikäli vielä tahtoisin lähteä vaihto-oppilaaksi järjestön kautta, minun täytyisi tehdä se jo seuraavana lukuvuonna. Se taas tarkoitti, että minun oli lähestulkoon välittömästi valittava minulle sopiva vaihto-oppilasjärjestö ja aloitettava hakuprosessi.

En ollut koskaan kuullut kenenkään lähteneen vaihtoon ammattikoulusta, mutta toisaalta en myöskään ollut kuullut, etteikö se voisi olla mahdollista. Ja olihan se! Tein merkonomiopintoihini määräaikaisen keskeytyksen ja lukuvuoden 2014-2015 vietin opiskellen collegessa Englannissa, Birminghamin lähistöllä.

Vaihto-oppilasvuoden jälkeen palasin omien opintojeni pariin ja valmistun loppukeväästä talous- ja toimistopalveluiden merkonomiksi sekä ylioppilaaksi. Sitä ennen lähden vielä kansainväliselle työssäoppimisjaksolle ja vietän Espanjan aurinkoisissa maisemissa noin 6 viikkoa.

Kansainvälisiin mahdollisuuksiin tarttuminen on antanut minulle sanoinkuvaamattoman upeita ja mittaamattoman arvokkaita kokemuksia. Ammattikoululaisella on oman näkemykseni mukaan lukiolaista ehkä jopa paremmat mahdollisuudet kansainvälistyä sekä kokea uusia maita ja kulttuureja. Vaihtojakson lisäksi nimittäin myös työharjoittelun voi suorittaa ulkomailla!

Mikäli kiinnostavia tilaisuuksia tulee vastaan, kannattaa niihin ehdottomasti tarttua. Suosittelen, enemmän kuin lämpimästi!


Teksti: Peppi Nykänen
Kirjoittaja on OSKUn hallituksen varajäsen.