Opinnoille kiitos – Terveiset vastavalmistuneille!

"".

Kolme vuotta ammatillisessa koulutuksessa on kieltämättä ollut melkoinen matka. Ei todellakaan mikään helppo sellainen, mutta täynnä kokemuksia ja muistoja, joita tulen muistelemaan jatkossakin hymy huulilla.

Opiskeluiden aikana tapahtui paljon. Oon lopettanut kaksoistutkinnon, jatkanut sitä jo saman kevään aikana (tarkalleen ottaen noin 5 viikkoa ennen ylioppilaskirjoituksia, joihin olin kerennyt ennen keskeytystä ilmoittautumaan) sekä toiminut oman yksikköni opiskelijakunnan hallituksessa yli kaksi vuotta, OSAOn opiskelijakuntien edustajiston puheenjohtajana, istunut OSKUn liittohallituksessa kaksi kautta ja nyt vielä edelliset puoli vuotta varapuheenjohtajana. Välillä mietityttääkin, että miten on ollut mahdollista tehdä koulun ohessa näin paljon asioita ja silti valmistua tavoiteajassa? Toisaalta  järjestötoiminta ja muut aktiviteetit ovat auttaneet jaksamaan koulun tuomaa stressiä.

Vaikka todistuksia ei koristakaan puhdas rivi laudatureja ja kiitettäviä numeroita, saan silti olla ylpeä omasta tekemisestäni suorittaessani kaksi tutkintoa kerralla. Edes yksi tutkinto ei ole missään nimessä itsestäänselvyys. Tämä on se hetki, kun jokainen valmistuva saa olla todella ylpeä itsestään, valmistui sitten amiksesta tai lukiosta. Kova työ on takanapäin ja nyt on hyvä hetki hengähtää ennen tulevia haasteita.

Kokonaisuudessaan fiilikset ovat positiiviset. Oon kiitollinen kaikista niistä eväistä, joita mun oma oppilaitos on voinut mulle tarjota sekä kaikista niistä ystävistä, joita oon koulussa sekä järjestötoiminnan kautta saanut.  Syksyllä 2017 ensimmäistä kertaa uuteen oppilaitokseensa kävellyt Miili oli täysin vailla tietoa tulevasta. Tarkoitus oli seuraavan kolmen vuoden aikana opiskella ahkerasti – suorittaa kaksois-, ehkä jopa kolmoistutkinto taloushallinnon merkonomina, käydä työssäoppimassa ulkomailla ja panostaa opiskeluun kovemmin kuin koskaan aiemmin. Yllätyskö tuo, että kaikki ei mennytkään ihan niin kuin 15-vuotiaana suunnitteli, mutta tässä mä kuitenkin olen, juuri valmistumassa yo-merkonomiksi.

Oon tosi onnellinen, mutta samalla fiilis on vähän haikea. Edelliset vuodet ovat olleet tapahtumarikkaita ja mun tähänastisessa elämässä niitä aikoja, jotka toimivat ponnistuslautana tulevaan. Tulevaisuuden suunnitelmat ovat suuntaan jos toiseenkin vielä hieman auki, mutta uskon, että koulutuksen tuomat valmiudet ja sen ohella kartuttuneet kokemukset vievät mut vielä pitkälle.

Kiitos ammatilliselle koulutukselle näistä kolmesta vuodesta, joiden aikana olet kasvattanut musta rautaisen ammattilaisen ja sen vastuullisen ihmisen, joka oon tänä päivänä.

Rakkain terveisin,
Miili Nykänen, merkonomi ja ylioppilas vm. 2020