OSKUlla on sanottavaa!

OSKUn edunvalvonta-asiakirja 2019

OSKUlla on sanottavaa
– opas amiksille mahdollisuuksien maailmaan

OSKU ry:n 17. sääntömääräisen liittokokouksen vahvistama 18.11.2018

 

1. AMMATILLISEEN KOULUTUKSEEN HAKEUTUMINEN

Ammatillinen koulutus – amis – on tänä päivänä aivan todellinen vaihtoehto. Se ei ole hyljeksittyä, se ei ole enää se toinen vaihtoehto. Ammatilliseen koulutukseen hakeutumiseen on kannustettava. Peruskoulun oppilaanohjausta pitää parantaa ammatillisten opintojen ohjaamisen osalta ja oppilaanohjaajilla pitää olla ajantasaisempi tieto opiskelumahdollisuuksista ja –poluista. Peruskoulun opinto-ohjausta tulee painottaa siten, että opinto-ohjauksen määrä ja tunnit lisääntyvät peruskoulun kahdeksannella ja yhdeksännellä luokalla. Työelämään tutustumisen (TET) pitää olla mahdollista erityisesti peruskoulun yläluokilla ja TET:ssä pitää olla mahdollisuus tutustua nykyistä monipuolisemmin eri työpaikkoihin. TET-jaksojen aikana alaan ja ammatteihin tutustumisen on oltava mahdollista myös ammatillisissa oppilaitoksissa – ei pelkästään työpaikoilla. Myös tutustumiskäyntejä ammatillisiin oppilaitoksiin tulee lisätä.

Peruskoulun oppilaanohjaajien olisi hyvä pureutua peruskoulussa toisen asteen eri vaihtoehtoihin konkreettisesti, jopa eri ammatillisen koulutuksen aloihin paikan päällä tutustuen, jotta he voivat kertoa parhaalla mahdollisella tavalla erilaisista aloista. Myös peruskoulun aineenopettajien tulisi rohkaista oppilaita heidän vahvuuksiaan vastaaville opinpoluille jo yläkoulussa. Opiskelijoille tulee luoda realistiset käsitykset eri aloista. Useissa tapauksissa keskeyttämiset johtuvat vääristä mielikuvista eri alojen suhteen. Mielikuvien sovittaminen todellisuuteen ei ole vain oppilaanohjaajien harteilla, oman osansa voi ajaa myös pääsy- ja soveltuvuuskokeet. Kokeissa tulisi mitata vain niitä ominaisuuksia, joita tietyllä alalla tarvitaan, jotta soveltumattomuus alalle tulisi ilmi ennen opiskelijaksi ottamista. Varsinkin sosiaali- ja terveysalan täytyy voida käyttää pääsy- ja soveltuvuuskokeita opiskelijaksi ottamisen tukena. Soveltuvuuskokeita käytettäessä on kiinnitettävä erityistä huomiota kokeissa testattavissa asioista ja kokeiden tuloksista hakijoille viestimiseen: koulutukseen hakija ei saa jäädä tilapäisen soveltuvuusesteen kohdalla käsitykseen, ettei hän sovellu alalle laisinkaan tulevaisuudessa. Mikäli hakijaa ei voida valita opiskelijaksi soveltuvuusesteen vuoksi, on hänet ohjattava muuhun soveltuvaan koulutukseen.

Ammatilliseen koulutukseen ei hakeuduta vain peruskoulun jälkeen, vaan ammatillinen koulutus on myös osa elinikäisen oppimisen mahdollisuutta. Ammatillinen koulutus mahdollisuus niin peruskoulun päättäneelle nuorelle, aikuiselle jo tutkinnon omaavalle kuin miltei kenelle tahansa. Ideaalitilanteessa henkilö hakeutuisi heti peruskoulun jälkeen amikseen, suorittaisi sen suositusajassa ja eläisi onnellisena elämänsä loppuun saakka. Aina asiat eivät kuitenkaan mene niin kuin Strömsössä.

Opiskelijan näkemykset eivät aina vastaa todellisuutta ja siksi onkin hyvä päästä tutustumaan eri oppilaitoksiin ennen lopullisen valinnan tekemistä. Jos valintaa ei osaa tehdä heti peruskoulun päätyttyä, on VALMA eli ammatilliseen koulutukseen valmentavat opinnot yksi hyvä keino oikean tien löytämiseksi. Koulutustakuun myötä kaikille tulisi taata opiskelu-, työpaja- tai harjoittelupaikka peruskoulun jälkeen. Myös jo valituilla opiskelijoilla tulisi olla mahdollisuus kokeilla eri aloja oppilaitoksessa.

VALMAsta tulee olla mahdollisuus joustavasti ja jatkuvasti siirtyä ammatilliseen peruskoulutukseen. Oppilaitosten tulisi mahdollistaa VALMAssa opiskeleville opintojen aloittaminen mieluiten joka jakson alussa – heti, kun motivaatio ja tietotaito on kohdillaan. Jatkuva haku on hyvä parannus, mutta hakijan tulisi saada valinnan tai valitsematta jättämisen perusteet tietoonsa hyvissä ajoin.

OSKUn mielestä opiskelijavalinnoissa on edelleen kehitettävää. Yhteishaussa ensimmäisen hakukohteen määrittely voi olla 15-vuotiaalle todella haastavaa, eikä kaikilla ole valitettavasti huoltajat tai oppilaanohjaaja vieressä opastamassa. Peruskoulun oppilaanohjauksessa myös oppilaiden huoltajat on huomioitava nykyistä paremmin tarjoamalla heille ajantasaista tietoa eri aloista ja ammateista, jotta huoltajat kykenevät osaltaan tukemaan nuoria toiselle asteelle hakeutumisessa ja alavalinnoissa. Nuorella tulee kuitenkin itsellään olla päävastuu omista valinnoistaan. Oppisopimuskoulutukseen hakeutumisesta on tehtävä nuorille houkuttelevaa ja nykyistä helpompaa. OSKU kysyy myös, miksi hakukohteiden määrä on rajattu juuri viiteen? Opintopolku-sivustoa on kehitettävä nykyistä hakijaystävällisemmäksi.

Sosiaali- ja terveysalalle ammatilliseen koulutukseen haettaessa opiskelijavalinnassa on käytettävä pääsy- ja soveltuvuuskokeita. Myös muilla aloilla ammatilliseen koulutukseen haettaessa oppilaitoksilla täytyy olla mahdollisuus käyttää valinnassa pääsy- ja soveltuvuuskokeita niin halutessaan.

On inhimillisten ja yhteiskunnan resurssien haaskausta ottaa opiskelijoiksi alalle soveltumattomia. Peruskoulusta amikseen tulevilla täytyy olla perustiedot ja -taidot hallussa, jotta ammattiin opiskelu ei ole peruskoulun kertausta. Erityisesti peruskoulun päättöarvioinnille mutta myös peruskoulun alemmille luokille on luotava täsmällisemmät ja kansallisesti velvoittavat arviointikriteerit.

OSKU haluaa, että nuoret saavat tutustua riittävästi eri aloihin ja ammatteihin. OSKU haluaa kehittää opiskelijavalintoja ja peruskoulun päättöarvioinnin yhdenvertaisuutta.

 

2. OPINTO-OHJAUS

Ammatillista koulutusta koskevien säädösten mukaan opiskelijalla on oikeus opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen ja opinto-ohjaukseen, joka on henkilökohtaista ja muuta tarpeellista opintojen ohjausta.

Opinto-ohjauksen tavoitteena on opiskelijan tukeminen ja ohjaaminen valinta-

ja ongelmatilanteissa. Ohjauksella pyritään huolehtimaan, että opiskelijalla on riittävästi niitä tietoja ja taitoja, joita hän tarvitsee siirtyessään jatko-opintoihin ja työelämään. Ammatillisessa koulutuksessa opinto-ohjaus tulee toteuttaa niin, että opiskelija saa riittävästi tietoa koulutuksestaan ennen sen aloitusta ja sen aikana.  Opinto-ohjauksen tavoitteena on opiskelijoiden hyvinvoinnin lisääminen, opintojen keskeyttämisen ehkäiseminen, työllisyyden edistäminen ja jatko-opintoihin hakeutumisen tukeminen – esimerkiksi ammatinvalintapsykologien kanssa yhteistyössä toimien.

Opinto-ohjauksen ihannetilanteessa opiskelija tulee valituksi heti peruskoulun päätyttyä toivealalleen ja opinnot osoittautuvat odotusten mukaisiksi. Opiskelijan ottaessa ensiaskeleita uuteen opinahjoonsa ovat alkuajat ammatillisessa oppilaitoksessa niitä haastavimpia.

Opiskelijan tulee olla hyvin tiedotettu tutkintoonsa sisältyvistä opinnoista ja niiden valinnanmahdollisuuksista. Ammatillisen perustutkinnon rakenne ei välttämättä ole kaikille itsestään selvä juttu, joten sen rakennetta tuleekin avata riittävästi niin ennen opintoja kuin niiden aikana. OSKU näkee, että opinto-ohjaajien määrään ammatillisissa oppilaitoksissa on vaikea antaa tiettyä opinto-ohjaajamäärää opiskelijamäärää kohden, sillä alat ja oppilaitokset ovat erilaisia. On kuitenkin helppo sanoa, että opinto-ohjaajien määrän lisääminen olisi helpompaa kuin se, että vaihtuvat ryhmänohjaajat yrittäisivät perehtyä opiskelijoiden tulevaisuudenpolkuihin.

Ammatillisen koulutuksen reformin myötä vuodesta 2018 jokaiselle aloittavalle opiskelijalle laaditaan henkilökohtainen osaamisen kehittämisen suunnitelma (HOKS). Tämä on oikea askel kohti aidosti yksilöllisiä ja joustavia opintopolkuja – kunhan tästä muutoksesta muistetaan tiedottaa opiskelijoita ja varata riittävät resurssit muutoksen laadukkaaseen toteuttamiseen. Siirtymävaiheessa tarvitaan erityisen paljon opiskelijoille tiedottamista muutoksista ja siirtymäajoista. Opinto-ohjaajille sekä opetus- ja ohjaushenkilöstölle on järjestettävä riittävästi koulutusta reformin mukaisen henkilökohtaistamisen tukemiseen ja reformin tarjoamien joustavoittamisen mahdollisuuksien ohjaamisen tueksi.

Jokaisen opiskelijan on saatava henkilökohtaisen osaamisen kehittämisen suunnitelman laadintaan ja suunnitelman toteuttamiseen riittävä ja laadukas ohjaus. Tämä edellyttää, että oppilaitoksilla on tarkoitusta varten varattuna riittävästi opetus- ja ohjaushenkilöstöä ja että koko opetus- ja ohjaushenkilöstö tuntee henkilökohtaistamisen keskeiset periaatteet ja lainsäädännön.

Oppilaitosten opinto-ohjaajat ovat avainasemassa reformin tavoitteisiin pääsemisessä, erityisesti mitä tulee joustaviin ja yksilöllisiin opintopolkuihin sekä suoritustapoihin. Joustot tulee saada aidosti kaikille mahdolliseksi, ei vain niille, jotka ymmärtävät niitä vaatia. OSKU ehdottaa, että vähintään kerran vuodessa opettajat ja opinto-ohjaajat katsovat kunkin opiskelijan tilanteen perusteellisesti läpi yhdessä opiskelijan kanssa, jotta kaikki osapuolet tietävät, missä mennään. Yksilöllisistä suoritusmahdollisuuksista tulee tiedottaa opiskelijoita joka alalla ja joka oppilaitoksessa. OSKU näkee, että ohjausta tulee saada sekä nopeamman etenemisen että hitaamman opiskelurytmin tilanteissa sekä oppisopimukseen vaihtamisessa. Ohjausresurssit tulee keskittää niille, jotka niitä tarvitsevat, eikä vahtia itsenäiseen opiskeluun kykeneviä turhaan.

Opettajilla ja opinto-ohjaajilla on oltava oikeasti ja aidosti aikaa ohjata opiskelijoita ja paneutua kunnolla heidän tilanteisiinsa. Tämä vaatii nuoria ja heidän elämänvaihettaan arvostavaa ja ymmärtävää asennetta sekä riittävää työaikaresurssointia. Myös jatko-opintojen pariin amiksia tulisi ohjata nykyistä aktiivisemmin jokaisessa oppilaitoksessa. OSKU haluaa, että jokaisella halukkaalla ja kykenevällä olisi mahdollisuus jatko-opinnoista ja tulevaisuudesta keskustelemiseen opinto-ohjaajan tai ammatinvalintapsykologin kanssa.

OSKU haluaa kattavaa ja asiantuntevaa opinto-ohjausta, henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman laatimisen helpottamista ja opintojen sisältöjen avaamista sekä jatko-opintoihin ohjausta.

 

3. OPINTOJEN SISÄLTÖ, TOTEUTUS JA TUTKINNON PERUSTEET

Kaikilla opinnot eivät mene totutun kolmen vuoden ja se on siinä -kaavan mukaan, eikä näin kaavamaista laskutapaa enää reformin voimaanastuttua ole muutenkaan syytä käyttää. Opintopolkuja on monenlaisia ja opinnot ovat opiskelijan itsensä näköisiä. Tutkinnon suorittamisaika riippuu aiemmista opinnoista, mahdollisesta työkokemuksesta ja yksilöllistä etenemisväylästä, motivaatiota unohtamatta. Oskulaiset eivät usko siihen, että kaikki annetaan opiskelijoille valmiina, vaan tiettyyn itsenäisyyteen ja omatoimisuuteen ja -aloitteisuuteen täytyisi valmistaa jo peruskoulussa. Työelämässä nämä taidot ovat kullan arvoisia. Jos vastuuta ei anneta ja siihen kasvateta, sitä ei voi oppia kantamaan.

Nykyään opintojen suorittaminen yli koulurajojen on entistä helpompaa. Opintojen keskeytyminenkään ei ole maailmanloppu, sillä jos jokin koulutuslinja ei ole ”sinun juttusi”, voi pyrkiä opiskelemaan jotakin muuta alaa. Oppilaitoksen (ei vain alan) vaihtamisesta tuleekin tehdä opiskelijalle entistä helpompaa, mikäli peruskoulussa on tullut tehtyä väärä valinta. Alan vaihtamisen täytyy olla sujuvasti mahdollista, mielellään jo jokaisen jakson päätteeksi, ja opinto-ohjaajan täytyy olla alan vaihtamista harkitsevan opiskelijan tavoitettavissa ennen jokaisen jakson loppua. Reformi mahdollistaa myös pelkkien tutkinnonosien suorittamisen, ja tätä mahdollisuutta tulee aktiivisesti markkinoida sekä opiskelijoille että työnantajille.

Opintojen suorittamista on joustavoitettu ops-uudistuksen myötä ja reformin myötä joustot toivottavasti lisääntyvät edelleen. Tutkinto on jaettu osiin, jotka koostuvat ammatillisista ja yhteisistä opinnoista – aiempi valinnaisuus on sisällytetty tutkinnonosiin. Tutkinnon osilla on mahdollisuus helpottaa aiemmin tehtyjen opintojen hyödyntämistä osaksi tulevaa tutkintoa. Se mahdollistaa opiskelijalle oman, yksilöllisen opintopolun rakentamisen. OSKU haluaa, että jatkossa aidosti henkilökohtaisen oppimisen mahdollisuudet hyödynnetään, oppimisvalmiuksia tukevat opinnot tulevat kaikkien saataville ja tähän kaikkeen hyödynnetään enemmän oppimisanalytiikkaa. Jokaiselle opiskelijalle tulisi löytää hänelle oikea ja sopiva opiskelumenetelmä sekä tunnistaa olemassa olevat taidot ja kyvyt. Myös työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen (koulutussopimuksiin) osana tutkintoa tulee löytää jo perustutkinto-opiskelijoille nykyistä yksilöllisempiä polkuja.

OSKU toivoo, että osaamisperusteisuuden ja reformin myötä joustavat ja yksilölliset tutkinnon suorittamisen tavat yleistyvät, ja nuori voi halutessaan tiivistää perustutkinnon suorittamista –tai toisaalta käyttää tarvittaessa neljä-viisi vuotta tarvittavien työelämävalmiuksien hankkimiseen ennen valmistumistaan. Tiivistämistä ei saa kuitenkaan tehdä siten, että se vaarantaa missään tilanteessa nuorten jatko-opintokelpoisuuden. Amiksille ei saa luoda reittejä, mistä ei voi jatkaa opintoja korkea-asteelle. Jatko-opintokelpoisuuden rinnalla pitäisi oskulaisten mielestä ruveta puhumaan työkelpoisuudesta: valmistaako ammatillinen perustutkinto ammattiin siten, että valmistuttuaan on valmis jatkamaan työelämään?

Jälkiohjausoikeus on laajennettava koskemaan kaikkia toisen asteen opiskelijoita. Myös ilman työ- tai jatko-opiskelupaikkaa jääneille ammattiin valmistuville on tarjottava jälkiohjausta.

Digitalisaatio on jo täällä, robotisaatio muuttaa työelämän ja ammatit heti sen jälkeen. Onko ammatillinen koulutus tähän valmistautunut? OSKUn mielestä on ja ei: joissain oppilaitoksissa digiloikka on jo otettu, kun taas toisaalla opetellaan edelleen vanhoilla välineillä. Avainasemassa on opettajien täydennyskoulutus, mutta kyllä opiskelijatkin tarvitsevat opetusta ja neuvontaa uusien laitteiden ja välineiden kanssa. Varsinkin ”digivastaiset” opettajat tulee saada tälle vuosituhannelle, ja käyttämään opetuksessa ja ohjauksessa laitteita ja ympäristöjä, mitä opiskelijat jo luonnostaan käyttävät. Opettajille tulee tarjota erityisesti välineet verkkopedagogiikkaan. Etäopinnoissa tulee muistaa riittävän ohjauksen tarjoaminen kurssien yhteydessä, jotta opiskelijat eivät koe jäävänsä yksin opiskelussa vastaan tulevien haasteiden ja kysymysten äärellä.

OSKU haluaa, että opiskelijoille kerrotaan heti tutkinnonosan alussa, miksi se pitää suorittaa, mitä siinä tullaan tekemään ja mikä sen merkitys on työelämän kannalta. OSKU vaatii digitalisaation täysimittaista hyödyntämistä opiskelussa.

 

3.1. YHTEISTEN TUTKINNON OSIEN KEHITTÄMINEN 

OSKUn mielestä nuorten osallisuutta ja päätösvaltaa tulee lisätä radikaalisti, ja aktiiviseen kansalaisuuteen kasvattamista tulee lisätä jo perusasteelta alkaen. Ammattiin valmistuminen ja työelämään siirtyminen tarkoittaa myös kasvamista yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi, jolloin olisi ymmärrettävä, miten yhteiskunta toimii. Nykyisin ammatillinen koulutus ei anna tähän valmiuksia, ja yhteiskuntaoppia sisältyy ammatilliseen perustutkintoon niin vähän, että sen perusteella omia vaikutusmahdollisuuksiaan ei voi ymmärtää eikä kiinnostua äänestämisestä tai vaikuttamisesta. Jos ammatillisen toisen asteen opiskelijoille ei tarjota riittäviä tietoja yhteiskunnan toiminnasta, on aivan turhaa valittaa nuorten heikosta kiinnostuksesta vaikuttamista kohtaan. Yhteiskunnallisten taitojen harjoittelua on lisättävä ammatillisessa koulutuksessa ja kansalaisyhteiskunta on saatava luonnolliseksi osaksi ammatillisten oppilaitosten arkea.

Oskulaiset haluavat kaikille amiksille opetusta taloustaidoista. Oman talouden hallinta ja sen hankaluudet voivat tulla varsinkin opiskelujen perässä muuttavalle nuorelle yllätyksenä, ja kaikki asiat ovat uusia. Kaikki eivät saa lapsuudenkodista sellaisia eväitä, että itsenäisestä elämästä selviäisi. Tarvitaan perehdytystä etuuksien, pankkiasioiden ja työnhaun maailmaan. Jonkinlainen ”työelämän ABC” tulisi tarjota jokaiselle amikselle ennen työelämään siirtymistä. Miten oikeuksista ja velvollisuuksista voi tietää, jollei niistä kerrota?

OSKU haluaisi, että ammatillinenkin koulutus pystyy kasvattamaan sivistyneitä kansalaisia. ”Amikset on tyhmiä ja laiskoja”-stereotypiat elävät niin kauan kuin koulutus ei tarjoa haasteita ja mahdollisuuksia kehittää itseään sivistyneeksi ihmiseksi. Niinpä oskulaiset haluavat, että yhteiset tutkinnon osat mietitään täysin uusiksi nykymaailman haasteisiin vastaamaan. Amis ei voi olla vain peruskoulun oppisisältöjen kertaamista – sitä tarvitseville tulee järjestää kertauskursseja tai tukiopetusta lukion tapaan. OSKU ehdottaakin, että amiksille tulee kehittää kurssitarjontaa eri tasoille, sillä opiskelijat kaipaavat myös enemmän haastetta opintoihin. Kielten opiskelu tulisi olla monipuolisempaa ja perusteellisempaa – ei riitä, että kokki opettelee sanalistoja ja voi osoitella eri asioita keittiössä. Jos oman oppilaitoksen tarjonta ei riitä, opiskelijat tulee ohjata hänen haluamansa tarjonnan äärelle esimerkiksi kansalaisopistoon.

Varsinkin yhteisten tutkinnon osien osalta etäopiskelu tulisi tehdä aidosti mahdolliseksi, jotta ajasta ja paikasta riippumaton opiskelu olisi mahdollista. Tässä oppilaitoksia tulisi kannustaa alakohtaiseen yhteistyöhön, sillä esimerkiksi merkonomienglanti on samanlaista Suomen sisäisestä sijainnista riippumatta. Digitaalisten oppimisympäristöjen avulla myös kurssitarjontaa voitaisiin laajentaa, ja tällöin opiskelijat voisivat halutessaan hankkia laajaakin osaamista kiinnostuksensa mukaan.

Myös yhteisten tutkinnon osien suorittamiseen tarvitaan enemmän joustoja. Nykyisin eri ”korien” välillä ei hyödynnetä opiskelijalle kertyneitä ylimääräisiä pisteitä, koska ne eivät täytä sellaisenaan mitään yksittäisiä vaatimuksia. Näin käsillä voi olla tilanne, jossa opiskelijalta puuttuu pakollisista opinnoista pisteitä, mutta silti vapaavalintaisissa niitä olisi yllin kyllin.

OSKU haluaa kehittää yhteisiä tutkinnon osia siten, että opiskelijat ymmärtävät, miten yhteiskunta toimii, he saavat opetusta taloustaidoissa ja työelämäasioissa, voivat etäopiskella ja heistä tulee sivistyneitä kansalaisia. Kansalaisyhteiskunta on saatava luonnolliseksi osaksi ammatillisten oppilaitosten arkea.

 

3.2. ARVOSTELUASTEIKKO 

Arvosteluasteikon palauttaminen skaalalle 1-5 on odotettu ja toivottu uudistus. Arvosteluasteikon palauttaminen aiemmalle asteikolle mahdollistaa myös sen, että korkeakoulut voivat hyödyntää ammattiin valmistuneen todistusta opiskelijavalinnassaan – sekä ammattikorkeakoulujen että yliopistojen tulisi tähän mahdollisuuteen tarttua. Todistusvalinnasta ei kuitenkaan saa tulla ainoa väylä korkea-asteen opintoihin, vaan myös valintakokeeseen pohjautuva väylä on säilytettävä rinnalla.

On tärkeää, että arvosteluasteikon siirtymävaiheessa mahdollistetaan monenlaiset yksilölliset ratkaisut eikä mitään ovia suljeta keneltäkään. On myös erittäin tärkeää, että tiedottaminen muutoksesta hoidetaan kunnolla kaikille osapuolille ajoissa ja selkeästi, jotta väärinkäsityksiltä ja turhalta työltä vältytään.

Kun yhteiset tutkinnon osat näkyvät todistuksessa hyväksytty/hylätty -merkinnöillä, on erityisen tärkeää varmistaa, että pakollisen liitteen (joka monesti jää huomioimatta) lisäksi myös työnantajat saavat arvosanat vaivatta rekrytointivaiheessa.

OSKU haluaa siirtymisen 1-5 -arvosteluasteikkoon opiskelijoille edullisella tavalla ja osaamisen käyttöön opiskelijavalinnoissa!

 

3.3. TYÖPAIKALLA TAPAHTUVA OPPIMINEN(KOULUTUSSOPIMUS) 

Työpaikalla tapahtuva oppiminen on ammatillisen peruskoulutuksen olennaisimpia osia. Sillä tarkoitetaan työpaikalla tehtävien yhteydessä organisoitua tavoitteellista, ohjattua ja arvioitua opiskelua. Työssäoppimisen kautta osa tutkinnon tavoitteista opitaan työpaikalla käytännön työtehtävissä. Opiskelijalla tulee olla koulutustyöpaikalla oma, henkilöstöön kuuluva työpaikkaohjaaja, jolla on myös aikaa opiskelijan ohjaamiselle.

Opiskelijat odottavat oppivansa koulutustyöpaikalla ammattiinsa kuuluvia asioita ammattitaitoisen ohjauksen avulla ja kokeneita tekijöitä seuraamalla. Jaksolla saadaan taitoja, joita ei koulun penkkejä kuluttamalla opi. Myös alaan liittyvistä kesätöistä ja muista töistä tulee saada nykyistä helpommin ja useammin hyväksilukuja opintoihin. Tosielämän asiakaspalvelutilanteet voi oppia vain olemalla niissä konkreettisesti itse läsnä.

Ammatillista koulutusta ja sen rahoitusta kehitettäessä on varmistettava, että työpaikoilla järjestettävän koulutuksen vaatima riittävä opiskelijan opettaminen ja ohjaus kyetään turvaamaan. On myös tärkeää, että oppilaitoksen puolelta työpaikalla tapahtuvaa oppimista aktiivisesti ohjataan ja tuetaan.

Valitettavasti kaikki opiskelijat eivät ole onnekkaita koulutustyöpaikkansa suhteen. Jotkut joutuvat tekemään koulutustyöpaikalla koko ajan työtä, joka ei tue heidän ammatillisen tutkintonsa tavoitteita kokonaisvaltaisesti. Kokkiopiskelijalle ei ole mielekästä tiskata kahta kuukautta tai merkonomiopiskelijalle täyttää kaupan hyllyjä. Työantajalle tuleekin tehdä selväksi, että opiskelijoiden tulee saada tehdä niin sanottuja ”oikeita” töitä. Opiskelija ei ole työpaikalle oppimaan mennessään alansa asiantuntija vielä. Typaikkaohjaajien tuleekin olla kärsivällisiä ja oppilaitosten pitää ehtiä tiedottaa ja tukea heitä. Tutkinnon perusteet ja työpaikalla tapahtuvan oppimisen tavoitteet tulisi kirjoittaa selkokielelle, sillä nykymuodossaan ne eivät avaudu opiskelijalle tai koulutustyöpaikoille.

Aivan aluksi opiskelijoille tulisi tehdä heti työpaikalla tapahtuvan oppimisen alussa selväksi, mikä on jakson idea. Heidän tulee saada selkeät ohjeet jakson sisällöstä ja viitteitä siitä, millaisia työtehtäviä heidän olisi hyvä tehdä. Tämä toki edellyttää sitä, että oppilaitos on perehdyttänyt koulutustyöpaikan ajoissa siitä, millaisia tavoitteita opiskelijalla on työpaikalla ja millaisia asioita hänen tulisi työpaikalla oppia. Näin edesautetaan myös sitä, että opiskelija on tietoinen omista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Esimerkiksi työaikojen noudattamisen kanssa on välillä vaikeuksia, koska opiskelijat eivät välttämättä ole tietoisia niistä. Samoin on ollut ongelmia siinä, että opiskelijoita käytetään sairauslomasijaisina, vaikka se onkin kiellettyä. Siksi oikeuksista pitääkin muistuttaa sekä oppilaitoksessa että itse koulutustyöpaikalla. Työpaikalla tapahtuvan oppimisen tavoitteiden täytyy olla myös sellaisia, että ne ovat realistisesti työpaikalla mahdollista saavuttaa.

Tiedon välityksen koulutustyöpaikan ja oppilaitoksen välillä tulisi toimia mutkattomasti, tiedon kulussa on vielä parannettavaa. Opiskelijan tietotaitotaso olisi syytä käydä huolellisesti läpi jo ennen työpaikalla tapahtuvan oppimisen alkua, sillä esimerkiksi lähihoitajilla on ollut ongelmia siinä, että he eivät ole voineet tehdä kaikkia jaksolla vaadittuja toimenpiteitä, koska he eivät ole ehtineet harjoitella niitä vielä opinnoissa.

Kaiken a & o on tietysti se, että opiskelija saa tehdä taitojensa mukaista työtä. Ei ole tarkoituksenmukaista, että kokkiopiskelija joutuu tiskaamaan tai kuorimaan porkkanoita yli puolet harjoittelunsa ajasta. Tämä ei motivoi jatkamaan kyseisessä ammatissa ja pahimmillaan epäonnistunut työpaikalla tapahtuva oppiminen voi johtaa jopa koulutuksen keskeyttämiseen. Työpaikalla tapahtuvan oppimisen tavoitteena on ammattitaidon hankkiminen, joten opiskelijalla tulee olla aidosti mahdollisuus myös kehittää sitä.

Opiskelijoille tulee oppilaitoksessa jo ennen työpaikalla tapahtuvaa oppimista teroittaa sitä, että työpaikalla voi ja pitääkin olla oma-aloitteinen. Itseohjautuvuus, luonnollisesti järkevässä mittakaavassa, on nykypäivän työmaailmassa erittäin olennaista ja se antaa hyvän kuvan opiskelijan tarmokkuudesta ja ahkeruudesta työn teon suhteen.

Kehittämisehdotuksena OSKU esittää, että ainakin viimeinen ammatillisen koulutuksen työpaikalla tapahtuvan oppimisen jakso olisi muita pidempi. Opiskelijat kokevat, että näin heillä olisi entistä paremmat mahdollisuudet syventää tietotaitoaan ja saada työpaikka, vaikka työpaikalla tapahtuva oppiminen on jo nykyisellään kiistatta hyvä rekrytointikanava. Työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen tarvitaan myös nykyistä enemmän yksilöllisyyttä ja joustoja. Tarvittaessa perustelluista syistä tai opiskelijan niin halutessa näyttöjä tai niiden osia tulisi voida osoittaa myös oppilaitoksessa.

Yritykset ja muut koulutustyöpaikat voisivat kysyä nykyistä enemmän palautetta koulutustyöpaikoistaan ja tarjoamistaan oppimismahdollisuuksista opiskelijoilta. Näin opiskelijat kokisivat saavansa vaikuttaa sisältöihin ja kysyvä taho itse saisi kallisarvoisia kehittämisideoita ja ajantasaista palautetta toiminnastaan.

Työpaikalla tapahtuva oppiminen on osa prosessista, jossa opiskelija muovautuu kisällistä mestariksi. On ensisijaisen tärkeää, että opiskelija kokee saavansa tehdä oman alansa töitä, oppivansa ja saavansa arvostusta. Parhaimmillaan työpaikalla tapahtuva oppiminen vahvistaa ammatillista identiteettiä, pahimmillaan se voi antaa väärän kuvan alasta ja loitontaa opiskelijan alavalinnastaan. OSKUn mielestä kaikkein olennaisinta on se, että opiskelija saa tehdä koulutustyöpaikalla monipuolisesti oman alansa töitä, häntä kunnioitetaan sellaisena kuin hän on ja hänelle tehdään selväksi työelämän perusperiaatteita. On myös tärkeää, että opiskelija tietää kehen olla yhteydessä ongelmatilanteissa.

OSKU katsoo, että oppilaitosten pitäisi yhä enemmän tukea ja kannustaa opiskelijoita kansainvälistymiseen työpaikalla tapahtuvan oppimisen yhteydessä: monet työpaikalla tapahtuvat oppimiset voisi suorittaa ulkomailla, mutta kaikki eivät tästä mahdollisuudesta tiedä.

OSKU haluaa selkeämmät ohjeet työpaikalla tapahtuvan oppimisen sisällöstä ja tehtävistä sekä jokaiselle mahdollisuuden monipuoliseen ja ammattitaitoa kehittävään oppimiseen koulutustyöpaikoilla.

 

3.4. OPETUS JA OPETTAJAT 

Opettajan antaman opetuksen määrän riittävyys on varmistettava ja määrää on lisättävä. Ammatilliseen koulutukseen kohdistuneet rahoitusleikkaukset ovat valitettavasti näkyneet huolestuttavalla tavalla myös opetuksen määrässä. Nykyisin opetuksesta leikkaaminen näkyy siinä, että opiskelijat ovat vailla opettajaa työhalleissa ja luokissa tai heille tulee jakson päätteeksi tyhjä viikko. Opiskelijat kokevat opetuksen puutteen turhauttavana. Se on myös riski ammattitaidolle ja uhka työelämässä, mikäli ammattitaito kärsii puutteellisen opastuksen vuoksi. Esimerkiksi sähköalalla tämä on vaarallista.

OSKUn mielestä opetus tulee saattaa tarpeita vastaavaksi ja opiskelijoita motivoivaksi. Erityisesti peruskoulupohjalta amikseen tulevat alaikäiset tarvitsevat opettajan antamaa opetusta ja ohjausta sekä aikuisen läsnäoloa. Ei 16-vuotias voi saavuttaa ammattitaitoa pelkällä itseopiskelulla.

Opettajilla on edelleen iso rooli opiskelijoiden elämässä ja asenteiden muovautumisessa. Oskulaiset toivovat, että kaikkien opettajien asenne saataisiin kohdalleen, eikä kukaan ruokkisi negatiivisia asenteita omalla toiminnallaan. Myös opettajilla tulisi olla velvollisuus ilmoittaa poissaoloistaan, oppituntien tai niiden paikkojen muutoksista, ja samat käytössäännöt tulisi koskea myös opettajia. Opettajien tulisi tunnistaa yhä paremmin erilaiset opiskelijat, tarjota sopivankokoisia haasteita sekä nopeille oppijoille että enemmän aikaa tarvitseville, ja luottaa enemmän nuoriin. Opettajan pitää kyetä olemaan enemmän ohjaaja ja valmentaja kuin perinteinen opettaja. Opettajien tulisi myös pitää työelämätietonsa ja -taitonsa jatkuvasti ajan tasalla alati muuttuvassa työelämässä. OSKU ehdottaa, että kaikille opettajille tulisi pakollinen työelämäjakso tasaisin väliajoin: työssäoppimista myös opettajille, siis! Reformin myötä opettajien tulee mennä enemmän opiskelijoiden mukana työpaikoille ja ohjata heitä myös työpaikalla tapahtuvan oppimisen aikana.

Opiskelijat tarvitsevat eri määrän tukea opinnoissa edistyäkseen. Siksi OSKU ehdottaa, että kaikissa ammatillisissa oppilaitoksissa tulisi olla tarjolla opiskelijoille tarpeen mukaan myös yksilöllistä tukea tai ohjausta siten, että tukiopetusta kaipaavat opiskelijat saavat lisää tukea opintoihinsa ja opinnoissaan nopeasti edistyvät voivat yksilöllisesti edetä nopeammin.

OSKU haluaa, että uudet ja innovatiiviset oppimisen muodot otetaan laajalti käyttöön. Vertaisoppiminen osallistaa koko ryhmän ja tiimiopettajuus mahdollistaa joustavien opintopolkujen toteuttamisen. Projektien ja aitojen työelämän toimeksiantojen kautta tarjoutuu kaikille mielekkäitä oppimisen ja ammatillisen kehittymisen paikkoja, joista jokaiselle löytyy oma roolinsa – niin aloitteleville kuin jo valmistumisen kynnyksellä oleville. Opetuksen ja oppimisen osalta hyvät käytännöt on jo pääosin keksitty ja olemassa: nyt nämä hienot tavat ja menetelmät tulee saada kaikkien ulottuville.

Työrauhaongelmiin ammatillisissa oppilaitoksissa on kiinnitettävä huomiota ja varmistettava, että oppilaitoksessa ja opetuksessa vallitsee oppimista edistävä ilmapiiri.

OSKU muistuttaa, että opettajan antamaa opetusta ja ohjausta tarvitaan reformista huolimatta edelleen. OSKU vaatii, että opettajien työelämätaidot saatetaan ajan tasalle ja innovatiiviset oppimisen muodot otetaan käyttöön.

 

3.5. AMMATILLINEN KOULUTUS JA LUKIO 

OSKU pitää yhdistelmätutkintoja eli ammatillisen perustutkinnon ja ylioppilastutkinnon suorittamista hienona ja tärkeänä vaihtoehtona. Tutkinnot antavat erinomaisen pohjan esimerkiksi ammattikorkeakouluopinnoille, joissa tarvitaan sekä teorian että käytännön osaamista. On myös kätevää, että on ammatti mutta samalla myös ylioppilastutkinto, jotka molemmat avaavat monia ovia tulevaisuutta ajatellen. Yhdistelmätutkinnon mahdollisuudesta tulee tiedottaa paremmin jo peruskoulussa. Kaksois- tai kolmoistutkinnon suorittamisen sujuvuudelle oppilaitosten välinen toimiva yhteistyö on edellytys.

OSKU on kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, että yhdistelmätutkinnon tulee jatkossakin perustua vapaaehtoisuuteen ja sitä ei tule ulottaa automaattisesti koskemaan kaikkia toisen asteen opiskelijoita. Yhtenäinen toinen aste olisi OSKUn mielestä ammatillisen koulutuksen laadun romuttaja. Kaikki eivät halua suorittaa ammatillisia opintoja, mikäli heidän mielenkiintonsa on teoriassa, kun taas monet vieroksuvat ajatusta lukio-opinnoista. Toisen asteen koulutuksen on pohjauduttava malliin, jossa lukio ja ammatillinen koulutus toteuttavat toisistaan erillisiä tehtäviä. Tämä ei kuitenkaan sulje pois tarkoituksenmukaista yhteistyötä esimerkiksi tilajärjestelyjen suhteen. OSKU uskoo valinnanvapauteen ja yksilön päätäntäkykyyn omista intresseistään. Näin on myös nuorisokoulun kohdalla, jota ei pidä ajaa yhtenäistämään toista astetta.

Kaikilla on nyt mahdollista suorittaa halutessaan vaativa yhdistelmätutkinto. OSKU katsoo, että yhdistelmätutkinnosta ei pidä tehdä helpompaa ja kevyempää välimuotoa yhtenäisen toisen asteen nimissä. Opintojen laatu on tärkeää ja se pysyy hyvänä jatkossakin, kun toinen aste perustuu duaalimalliin.

Keskeisenä koulutuspoliittisena tavoitteena Suomessa tulisi olla jokaiselle nuorelle mahdollisuuden turvaaminen toisen asteen tutkintoon. OSKU kuitenkin vastustaa oppivelvollisuusiän nostoa, sillä pakko ei lisää kenenkään opiskelumotivaatiota vaan toisi tullessaan vain joukon uusia ongelmia. Sen sijaan erityistä huomiota tulee kiinnittää koulutuksen saavutettavuuteen, opiskelijoiden tukipalveluihin sekä esimerkiksi etsivän nuorisotyön kehittämiseen. Nivelvaiheen toimivuutta peruskoulusta toiselle asteella on tuettava ja aktiivisesti on pyrittävä varmistamaan, että kukaan peruskoulunsa päättävä nuori ei kuitenkaan jää tyhjän päälle.

OSKU pitää tärkeänä, että Suomessa pidetään kiinni maksuttoman koulutuksen periaatteesta. Maksuttomuuden on oltava koulutuksen lähtökohta kaikilla koulutusasteilla.

OSKU pitää kaksois- ja kolmoistutkintoja tärkeinä, mutta vastustaa duaalimallin romuttamista ja oppivelvollisuuden ulottamista toiselle asteelle!

 

4. OPPISOPIMUS

Kaikille ei sovi teoreettinen koulutus ja koulun penkkien kuluttaminen. Monet ammatillisiin opintoihin hakeutuvat haluavat päästä tekemään, eivätkä vain näkemään. Heille oppisopimuskoulutus on hyvä opintopolku. Se on varteenotettava vaihtoehto myös perheellisille.

Oppisopimuksen aikana henkilö muotoutuu kisällistä mestariksi. Parhaimmillaan oppisopimuskoulutus on win win –tilanne kaikille: opiskelija saa oppia mieleisimmällään tavalla ja työnantaja saa hyvän ja sitoutuneen työntekijän tulevaisuuden rekrytointeja ajatellen.

Valitettavasti oppisopimukseen on tarttunut tähän mennessä vain harvat nuoret ja sen koetaan soveltuvan enemmän aikuisille. Monet nuoret eivät tiedä oppisopimuksen mahdollisuuksista ja useat työnantajat kaipaavat toiminnan suhteen lisäkoulutusta. Oppisopimus voi olla paras vaihtoehto monelle, kun se vain tehdään sellaiseksi. Jo tälläkin hetkellä on mahdollista sopia oppisopimuksen ennakkojaksosta, mutta tästä mahdollisuudesta eivät tiedä opiskelijat eikä työelämä. Opinto-ohjaajien tulee kannustaa nuoria yhtä lailla myös oppisopimuksen piiriin nuoren niin halutessa.

Tulevaisuudessa tuleekin kiinnittää huomiota siihen, että opiskelijalla on aidosti mahdollisuus siirtyä joustavasti oppilaitosmuotoisesta oppisopimusmuotoiseen koulutukseen. Ammatillisen koulutuksen reformin myötä opiskelija pystyy entistä joustavammin siirtymään suorittamaan opintojaan oppisopimusmuotoisesti ja oppisopimusmuotoisesta koulutuksesta pois, mutta tätä joustavuutta on edistettävä huomioimalla uudistuneen lainsäädännön luomat mahdollisuudet esimerkiksi opintososiaalisissa eduissa.

OSKU kannattaa 2+1-mallia (tai X+Y), jossa kaksi vuotta opiskellaan perinteisen oppilaitosmuotoisesti ja viimeinen vuosi oppisopimuksella. OSKUn mielestä 2+1-mallin ei pidä tarkoittaa nykyisen oppisopimusmallin romuttamista, vaan joustavampien ja nuorille sopivampien mallien tuomista sen rinnalle. 2+1-mallin ei tarvitse tarkoittaa myöskään sitä, etteikö ensimmäisen kahden vuoden aikana pääsisi lainkaan pois oppilaitoksesta, kokeilemaan taitojaan työelämään tai etteikö viimeisenä vuonna saisi lainkaan opettajan antamaa opetusta tai ohjausta.

OSKUn mielestä nykymuotoista oppisopimusta tulee kehittää paremmin nuorille sopivaksi: vähemmän byrokraattiseksi ja houkuttelevaksi sekä nuorille että työnantajille. Oppisopimuksen hyödyntämistä nuorten kohdalla voidaan edistää esimerkiksi siten, että peruskoulupohjalta ammattia opiskelemaan tuleva alle 18-vuotias voisi sovittaessa aloittaa vaikkapa 50% TES:n mukaista alinta palkkaa alemmalla korvauksella ja sitten omalla ahkeruudellaan ja osaamisellaan nostaa oppisopimuksesta maksettavaa korvausta sitä mukaa kun hänen osaamisensa ja taitonsa karttuvat – joko näytöillä tai muilla suorituksilla. Välillä nuori kävisi oppilaitoksessa opettajan opetuksessa esimerkiksi yksittäisillä kursseilla tai tietyn jakson ajan. OSKUn mielestä täytyy olla mahdollista, että omalla työllään ja ahkeralla osaamisen kehittämisellä nuori voisi päästä nopeastikin nostamaan ansioitaan. OSKUn mielestä yrityksiä pitäisi tukea alkuvaiheessa sekä oppilaitoksen että jonkin verran myös yhteiskunnan taholta, jotta eteneminen, oppiminen ja riittävä ohjaus ja tuki varmistetaan.

Jatkossa oppisopimuksiinkin tarvitaan joustoa. Oppisopimuksen tekeminen ulkomailla tulisi mahdollistaa myös silloin, jos työnantaja ei ole kotimainen yritys. Oppisopimusten tekemiseen ulkomailla on myös kannustettava.

OSKU haluaa oppisopimuksen muokkaamista nuorille sopivaan muotoon, lisätiedotusta koulutuksen mahdollisuuksista, lisäkoulutusta työnantajille ja erilaisten oppisopimusmuotojen käyttöönottoa Suomessa.

 

5. OPINTOTUKI JA ASUMINEN

OSKU on tyytyväinen siihen, että suurella osalla suomalaisista opiskelijoista on mahdollisuus nostaa opintotukea. Opintotuki on etuus, jota ei valtaosassa maailman maita tunneta ollenkaan. Opintorahan veronalaisuus on kuitenkin poistettava ja opintoraha on sidottava indeksiin.

Ammatillisen koulutuksen saavutettavuuden ennustetaan heikkenevän tulevina vuosina, joten tukijärjestelmän täytyy tämä tunnustaa. Huoltajien tulot eivät saisi vaikuttaa nykyisenkaltaisesti: huoltajan uuden aviopuolison tulotkin voivat estää vanhemman luona asuvalta opiskelijalta tuet, vaikka hänellä ei ole mitään elatusvelvollisuutta opiskelijaan. OSKU vaatiikin, että huoltajien tulojen alentava vaikutus opintotukeen on poistettava. Opintotuen kehittämisessä ensivaiheessa huoltajien tulojen vaikutuksessa tulisi vähintään ottaa huomioon ruokakunnan koko: mitä suurempi huoltajien lasten määrä on, sitä vähemmän huoltajien tulojen tulisi vaikuttaa yksittäisen lapsen tukiin.

Opiskelijat siirtyivät yleisen asumistuen piiriin. OSKU vaatii, että ongelmiin yleisen asumistuen osalta suhtaudutaan vakavasti ja ne pyritään korjaamaan. Samassa asunnossa ja samalla vuokrasopimuksella asuminen ei tarkoita, että kuuluisi samaan ruokakuntaan, ja tämä täytyisi voida ensitilassa Kelalle selvittää nykyistä helpommin. Yleisen asumistuen ruokakuntakohtaisuus on poistettava vähintään opiskelijoilta. Opiskelijan asumista on tuettava ympärivuotisesti. Myös alaikäisellä opiskelijalla on oltava oikeus yleiseen asumistukeen, vaikka hänellä ei olisikaan muita tuloja.

Vuositulorajan tarkkailussa vastuu tulojen tarkkailusta on opiskelijalla itsellään. Mielestämme työn tekemisestä ei pitäisi rangaista. Siksi tulorajoja pitää korottaa asteittain. Tulorajat sidottiin jo ansiotasoindeksiin, mutta korotusvaraa on edelleen. Tulorajojen alentamista emme voi hyväksyä. Se antaisi täysin vääränlaisen signaalin työn tekemisen tärkeydestä. Tulorajat eivät saa jäädä laahaamaan jäljessä yleisestä ansiotason kehityksestä, ja työn tekemisen tulisi olla opiskelijalle aina kannattava vaihtoehto! Työnteosta ei saisi koskaan rangaista ja opiskelijoiden työntekoa ei pidä nähdä lähtökohtaisesti pahana asiana.

Yksi toisen asteen opiskelijoiden merkittävä tukimuoto on koulumatkatuki. Koulumatkatuen myöntämisperusteisiin tarvitaan joustoa ja tervettä järkeä, kun kyse on esimerkiksi eroperheistä tai muista erikoistapauksista. Ammatillisen koulutuksen reformissa tapahtuneita muutoksia ei ole vielä onnistuttu huomioimaan koulumatkatuen kehittämisessä: on esimerkiksi kohtuutonta, että hetkelliset muutokset opintojen suoritustavassa saattavat keskeyttää koulumatkatuen saamisen. Koulumatkatuen myöntämisperusteet on ajanmukaistettava ja samalla varmistettava, että tuen tarpeen mittaamisessa ei sorruta liian rajoittaviin matka- tai kilometrimäärävaateisiin.

Kaupunkien tulisi myöntää opiskelija-alennuksia nykyistä enemmän kaupunki- ja paikallisliikenteestä, jolloin opiskelijoiden vapaa-ajan liikkuminen helpottuisi. Opiskelija-alennuksen saamisen byrokratiaa tulisi keventää opiskelijan eduksi.

Mikäli opiskelija saa kesätöistä hyväksilukuja tutkintoonsa, tulisi OSKUn mielestä koulumatkatuki myöntää myös kesän ajalle – varsinkin kun töiden perään voi joutua lähtemään yhä kauemmas. Mikäli opiskelija joutuu lähtemään itsestä riippumattomista syistä työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen kauemmas, tulisi OSKUn mielestä kulut korvata täysimääräisenä. Myös asumistukea on voitava saada työpaikalla tapahtuvan oppimisen ajalle, jos lähtee suorittamaan tutkinnonosaa kauas asuin- ja opiskelupaikkakunnasta. Tukijärjestelmän tulee joustaa amisten elämän muutoksissa.

Opintojen rahoittamiseen toisella asteella on saatavilla myös opintolainaa. Opintotukijärjestelmää ei kuitenkaan tule kehittää lainapainotteiseksi, eikä opiskelijan toimeentulon edellytyksenä saa olla opintolainan nostaminen. OSKU myös vaatii, että opiskelijalta ei saa evätä oikeutetta toimeentulotukeen sillä perusteella, että hän ei ole nostanut opintolainaa.

Monet oppilaitokset tarjoavat kaukaa tuleville opiskelijoilleen opiskeluviikon ajaksi ilmaisen asuntolan oppilaitoksen yhteydessä. Ilman asuntoloita monen nuoren opiskelu ammattiin olisi mahdotonta. OSKU vaatii lisää asuntolapaikkoja amiksille. OSKU toivoo, että asuntoloihin panostettaisiin jatkossa enemmän, eikä amiksia pakoteta asumaan homeloukuissa. Asuntoloihin tulisi tehdä kuntotarkastukset säännöllisin väliajoin ja asumiseen tarkoitettujen rahojen tulee mennä aidosti asuntoloiden kehittämiseen. Myös amikset ansaitsevat terveellisen ja turvallisen asuinympäristön.

OSKU haluaa toisen asteen opiskelijoiden opintotuen ajan tasalle, yleisen asumistuen kehittämistä opiskelijat paremmin huomioon ottavaksi ja jokaiselle riittävän toimeentulon elämiseen ja asumiseen. OSKU haluaa korottaa tulorajoja ja joustavoittaa koulumatkatukea. OSKU vaatii panostuksia oppilaitosten asuntoloihin.

 

6. TYÖSSÄKÄYNTI

Puhe opiskeluiden ohessa tehtävästä työstä on viime vuosina saanut kriittisemmän sävyn. Esille nostetaan työn teon aiheuttamat viivästyneet opiskeluajat, opintojen keskeyttämiset, pakkopuurtaminen, opintoalaa vastaamaton työ… Näissä kaikissa on varmasti osa totuutta. Totta on kuitenkin myös se, että työssä käymisestä saa työkokemusta, joka edistää työllistymistä myös valmistumisen jälkeen.

Opintotuen määrää säätelee amiksilla niin huoltajien kuin omatkin tulot. Opintotuki menee elämiseen ja loppuosa muuhun arjen ekstraan. Kaikkea ei opi koulussa, joten työn tekeminen tukee monissa tapauksissa omia opintoja. Amiksessa töitä saa usein luettua myös osaksi opintoja. Siksi OSKUn mielestä olisi järkevämpää elämäntilanteen niin salliessa käydä töissä kuin turvautua opintolainan nostamiseen.

Työssäkäyntiä ei tule nähdä peikkona tai syynä koulun keskeytymiseen tai viivästymiseen. Työn kautta voi löytää myös alan, joka kiinnostaa, mikäli sitä ei oppilaitoksessa ole löytänyt.

Myös alaikäisenä hankittu työkokemus on huomioitava korkeakouluihin hakeuduttaessa.

OSKU haluaa arvostusta opiskeluaikaiselle työssäkäynnille ja opiskelijoiden henkilökohtaisten tulorajojen tarkistamista korkeammalle tasolle.

 

 7. SELKEYTTÄ SYSTEEMEIHIN

Suomessa on moniluukkuisuuden ongelma. Opintojen keskeytyessä nuori tai mahdollinen huoltajaan ei aina tiedä, mistä hakea neuvoja ja apua. Nuoria pompotetaan vielä liikaa luukulta toiselle. OSKU haluaa selkeyttä luukuttamiseen! Koulutustakuu, joka takaa kaikille työttömille alle 25-vuotiaille ja vastavalmistuneille alle 30-vuotiaille henkilöille opiskelu-, työharjoittelu- tai työpajapaikan, on ollut tervetullut kädenojennus tietään etsiville nuorille. Erityisen tervetullut on ollut ajattelutavan muutos siitä, että näitä nuoria aletaan etsiä, eikä heidän tarvitse enää etsiä.

OSKU peräänkuuluttaa yhteisötakuun täysmittaista toteutumista, mutta haluaa välttää syrjäytynyt-termin viljelyä. Monet nuoret kokevat olevansa täysissä sielun ja ruumiin voimissa, vaikka koulu jäisi kesken. Pudokas-käsitteet ja vastaavat ovat hyvin leimaavia ja niiden käyttöä tulisi kunkin tahollaan miettiä kahteen kertaan. OSKUn mielestä syrjäytynyt termiä ei tule käyttää minkään tahon omiin poliittisiin tarkoitusperiin. Toisaalta systeemi ei saa opettaa myöskään täyteen passiivisuuteen, vaan oikeuksista täytyy seurata velvollisuuksia. Tukien nostaminen ei ikinä saisi estää työn vastaanottamista, ja työnteon tai koulutuksen aloittamisen tulee olla nuorelle aina kannattavin vaihtoehto.

On totta, että Suomessa on huikea määrä pelkän peruskoulun varassa olevia nuoria. On tärkeää panostaa ongelmien ennaltaehkäisyyn ja takuun tekemiseen ymmärrettäväksi. Vaihtoehtoja on ja niistä tulee jokaiselle ilman työ- tai opiskelupaikkaa olevalle löytää se sopivin vaihtoehto. Mekaaninen tai pakottava oppivelvollisuuden korottaminen ei kuitenkaan ole toimiva ratkaisu, Lisääntyvä pakko ei korjaa olemassa olevia ongelmia, vaan rajalliset resurssit on kohdistettava aidosti vaikuttaviin toimenpiteisiin.

Yhteiskunnallamme ei ole varaa menettää yhtäkään nuorta tyhjyyteen. Se on suuri inhimillinen ja taloudellinen tragedia. Etsivä nuorisotyö on ollut hyvä keino ehkäistä nuorten tippumista yhteiskunnan rattaista. Kaiken a & o tulee kuitenkin olla myös se, että nuorelle on selvät sävelet, mistä hän saa apua, jos sille tarvetta on esimerkiksi työttömyyden ja ilman opiskelupaikkaa jäämisen tilanteessa. Tarvitsemme useiden eri toimistojen luukkujen sijasta yhden luukun, josta nuoret saavat neuvoja elämän risteystilanteissa. Neuvontaluukulta tulisi löytyä ja saada tietoa niin työllisyysasioihin, opintoihin kuin sosiaalipalveluihinkin. Lopetetaan nuorten luukuttaminen paikasta toiseen!

Nykyinen sosiaaliturvajärjestelmämme on pirstaleinen. Järjestelmää tulisi kehittää yksinkertaisemmaksi – kuitenkin tinkimättä nuorten tai opiskelijoiden toimeentulosta. OSKU suhtautuu positiivisesti perustuloon, jos se vähentäisi byrokratiaa myös nuorten osalta.

OSKU haluaa selkeyttä systeemeihin ja yhden luukun tietopalvelun nuorille!

 

8. OPISKELIJOIDEN HYVINVOINTI

8.1. OPISKELUHUOLTO 

Kuntien opiskeluhuollon henkilöstötilanne ei ole Suomessa kaikkialla ajan tasalla. Amisten hyvinvointiin ja terveydenhuoltoon on kohdistettava selkeästi nykyistä enemmän resursseja – panostaen erityisesti ennaltaehkäiseviin, matalan kynnyksen palveluihin. Opiskelijoilla tulee olla mahdollisuus päästä helposti myös hammashuollon palveluiden pariin.

Tällä hetkellä merkittäviä puutteita on erityisesti amiksille suunnattujen psykologi- ja kuraattoripalveluiden saatavuudessa sekä opiskelijoiden osallistumisessa opiskelijahuollon suunnitteluun ja toteuttamiseen. Erityisen huolestuttavaa on, että alueellinen tasa-arvo ei palveluiden saatavuudessa toteudu.

OSKU vaatii, että opiskeluhuollon yksilökohtaisten opiskeluhuoltopalveluiden, erityisesti psykologipalvelujen riittävyys ja psykologien riittävä määrä turvataan viipymättä. Lisäksi ammatillisen koulutuksen reformin vaikutuksia opiskeluhuoltoon on arvioitava: opiskeluhuoltopalvelut ja erityisesti varhainen tuki on jatkossa turvattava ja taattava niille tarpeelliset resurssit.

Sosiaali- ja terveysministeriön laatimat opiskeluterveydenhuollon henkilöstömitoituksen valtakunnalliset suositukset ovat osoittautuneet riittämättömäksi ohjauskeinoksi, sillä suositukset eivät tällä hetkellä toteudu kaikkialla Suomessa, mikä ei nuorten pahoinvoinnista ja syrjäytymisesti puhuttaessa ole hyväksyttävää. OSKU vaatii, että annetut henkilöstömitoitussuositukset muutetaan velvoittaviksi ja että opiskeluhuollon kuraattoreiden ja psykologien henkilöstömitoitusta on ohjattava samaan tapaan.

Terveydenhuollon ja hammashuollon on oltava maksutonta toisen asteen opiskelijoille. Alle 25-vuotiaille on tarjottava myös maksuton ehkäisy.

OSKUn mielestä ongelmia ennaltaehkäisemällä voidaan saada parhaat tulokset. Kukaan nuori ei saa pudota turvaverkon läpi ilman, että kukaan on kysynyt missään vaiheessa ”Miten sinulla menee”. Opiskelijoiden terveydenhuolto ei saa olla vain oireiden hoitamista vaan ongelmien syihin puuttumista. Oppilaitosten pitää tehdä yhä enenevässä määrin moniammatillista yhteistyötä esimerkiksi etsivän nuorisotyön kanssa. Avun hakemisen kynnystä täytyy madaltaa kaikin keinoin. Erityisesti mielenterveyspalveluiden pariin hakeutumisesta tulee tehdä helppoa ja tätä varten opiskelijoiden psykologipalvelut tulee olla nykyistä huomattavasti paremmin saatavilla.

Amiksilla on ongelmia erityisesti avun ja palveluiden saamisessa työpaikalla tapahtuvan oppimisen aikana, erityisesti jos koulutustyöpaikka sijaitsee eri paikkakunnalla kuin oma oppilaitos ja/tai asuinpaikka – puhumattakaan kansainvälisyysjaksoista. Opiskelijalla tulee olla yhtäläinen mahdollisuus opiskeluhuollon palveluihin myös työpaikalla tapahtuvan oppimisen aikana.

Jokaisella ammatillisen koulutuksen järjestäjällä on oltava yhdenvertaisuussuunnitelma, joka sisältää toimintaohjeet kiusaamisen ja häirinnän ehkäisyyn ja niihin puuttumiseen. Opiskelijoiden on voitava osallistua suunnitelman laadintaan, toteuttamiseen ja päivittämiseen.

OSKU haluaa opiskelijaterveydenhuollon suositusten mukaiseksi ja vaatii opiskelijahuoltolain täysimittaista toteutumista!

 

8.2. LIIKUNTAMAHDOLLISUUDET, TERVEELLISET ELÄMÄNTAVAT JA ELÄMÄNHALLINTA 

Tutkimusten mukaan amikset liikkuvat kaikista vähiten ja tupakoivat eniten. OSKU näkee, että terveellisiin elämäntapoihin kannustamiseen ja päihteiden liikakäytön vähentämiseen tulisi kiinnittää oppilaitoksissa erityistä huomiota. Opiskelijoille tulee tarjota terveellistä ja monipuolista ravintoa joka päivä. Oppilaitoksissa tulee olla tarjolla myös monipuolinen kasvisruokavaihtoehto. Oppilaitosten tulee tarjota myös maksuton tai hyvin edullinen aamupalamahdollisuus opiskelijoille.

OSKU katsoo, että liikkumisen mahdollisuuksia tulisi lisätä nuorten luontaiseen elämänpiiriin ja hengailupaikoille. Opetusympäristöjen tulisi olla aktivoivia ja istumisen vähentämiseen tulisi pyrkiä mahdollisimman laajasti sekä ottaa työergonomia huomioon myös ammatillisissa oppilaitoksissa.  Liikkuva koulu -hankkeen laajentaminen kaikkiin ammatillisiin oppilaitoksiin on erittäin toivottavaa. Aamujumpat ja –puurot voisivat lisätä oppilaitoksen yhteisöllisyyttä ja lisätä kaikkien vireystasoa! OSKU haluaa, että Liikkuva amis saadaan kaikkien amisten ulottuville mahdollisimman pian ja että opiskelijat osallistetaan suunnitteluun. Kysytään siis opiskelijoilta, miten he lisäisivät liikettä opiskelu- ja työssäoppimispäiviinsä!

Oppilaitoksen tulee tarjota ilmaista tai hyvin edullista liikunnallista harrastus- ja kerhotoimintaa tai vähintäänkin tehdä yhteistyötä kunnan liikuntatoimen kanssa. Työkyky-passi tulisi ottaa aktiivisemmin käyttöön kaikissa oppilaitoksissa. Terveellisiä elämäntapoja tuleekin opettaa työssäjaksamisen näkökulmasta.

Ammattiin opiskelevien harrastusmahdollisuuksia on edistettävä, sillä ammattiin opiskelevien harrastusaste on alhaisempi verrattaessa tilannetta eri koulutusasteiden ja -muotojen välillä

Amiksen opintojen ajalle osuu usein myös itsenäistyminen ja täysi-ikäisyyden saavuttaminen. Kun nuori täyttää 18 vuotta, vastuu kasvaa yhdessä yössä. Tämä tulee ottaa paremmin huomioon oppilaitoksissa ja tarjota tukea itsenäiseen elämään ja sen velvollisuuksiin – kaikki eivät saa tukea huoltajilta.

OSKU haluaa, että amisten liikunnallisuuteen, terveisiin elämäntapoihin ja elämänhallintataitoihin panostetaan!

 

9. AMMATILLISEN KOULUTUKSEN SAAVUTETTAVUUS

Jokaisella nuorella tulisi olla opiskelupaikka mielekkään välimatkan päässä asuinpaikasta. Ammatillisen koulutuksen saaminen ei tulisi olla asuinpaikasta kiinni, eikä kenenkään alaikäisen pitäisi joutua pakon edessä muuttamaan satojen kilometrien päähän kotoaan. Kasvukeskusten ulkopuolella myöskään koulumatkan kulkeminen julkisilla kulkuvälineillä ei ole nykyisin vaihtoehto kulkuyhteyksien puuttuessa monin paikoin. OSKU vaatiikin, että julkiseen liikenteeseen ja opiskelija-asuntojen rakentamiseen panostetaan jatkossa myös ammatilliset opiskelijat huomioiden.

Leikkaukset ovat tarkoittaneet myös järjestäjäverkoston tiivistymistä. Ammatillisen koulutuksen tarjontaa on keskitetty ja isoja yksiköitä suosittu, mikä on tarkoittanut pienten paikkakuntien koulutustarjonnan häviämistä. Eri alojen opetuksen sekä koulutuksen järjestäjäverkoston on oltava alueellisesti niin kattava, ettei se estä hakeutumista nuoren tai aikuisen haluamalle alalle. Koulutuksen saatavuus kaikkialla Suomessa on turvattava. Valtakunnallinen eriarvoisuus maan eri osien välillä on jo nyt kasvamassa.

OSKU haluaa, että nuori voi hankkia itselleen ammatin missä päin Suomea tahansa!

 

10. OPISKELIJAKUNNAT

OSKU kannattaa aktiivista kansalaisuutta ja hyvää yhteisöllisyyttä synnyttävää toimintaa. Opiskelijoilla tulee olla aito mahdollisuus vaikuttaa oppilaitoksensa päätöksentekoon. Opiskelijakunnissa ja -yhdistyksissä on valtava potentiaali aktivoida opiskelijoita ja saada heitä tuomaan esiin taitojaan ja vahvuuksiaan. Tässä yhteydessä ei sovi myöskään unohtaa sitä mukavaa arjen ekstraa, mitä opiskelijakunnat tuovat tullessaan. Parhaimmillaan opiskelijakunnissa saadaan aikaan paljon niin pientä kuin suurtakin toimintaa, mutta pahimmassa tapauksessa niillä ei ole mitään toimintaa.

Koulutuksen järjestäjien on varmistettava, että opiskelijakuntatoiminnalle on riittävästi tukea ja resursseja. Opiskelijakuntatoiminnan tukemiseen on nimettävä vastuuhenkilö oppilaitoksen opetus- ja ohjaushenkilöstöstä, mutta tämän henkilön on tunnettava ohjausroolinsa: hänen tehtävänsä on nimenomainen tukea, tsempata ja kannustaa opiskelijoita opiskelijakuntatoiminnan toteuttamisessa – hän ei kuitenkaan ole päällepäsmäri tai päätöksentekijä.

Myös oppilaitosten tuleekin pyrkiä aktivoimaan ja rekrytoimaan opiskelijoita mukaan opiskelijakuntatoimintaan. Opettajien ja muun oppilaitoksen henkilökunnan edustajien asenteen tulisi olla opiskelijoiden omaehtoisuutta tukevaa eikä toiminnan väheksymistä tai päällepäsmäröintiä. OSKU vaatii, että kaikissa oppilaitoksissa aikuiset astuvat syrjään ja amikset päästetään loistamaan! Vastuuta ei opi kantamaan, jos sitä ei ikinä anneta.

Aktiivinen opiskelijakuntatoiminta on kiinni niin opiskelijoista itsestään kuin kannustavista opettajista ja muusta henkilökunnasta. OSKU haluaa lisää koulutusta opiskelijakunta- ja opiskelijatoiminnasta ja sen tukemisesta myös opettajille. OSKU tarjoaa opastusta opiskelijakuntatoimintaan ja toivoo, että kaikissa oppilaitoksissa olisi toimiva opiskelijakunta/-yhdistys. Oppitunteja tulee voida toisinaan käyttää esimerkiksi opiskelijakunnan hallituksen kokouksiin tai tapahtumien suunnitteluun.

Opiskelijakuntatoiminnasta sekä tutor-toiminnasta on saatava osaamispisteitä ja hyväksilukuja opintoihin. Opiskelijoiden aidon osallisuuden toteutuminen sekä opiskelija- ja tutortoiminnan tukemisen taso tulee nähdä myös yhtenä oppilaitoksen arviointikriteerinä. Opiskelijoiden osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien toteutumista on jatkossa arvioitava yhtenä oppilaitoksen rahoituksen perusteena.

OSKU haluaa aktiivisia opiskelijakuntia, riittävää tukea ja ohjausta niiden toiminnalle sekä opiskelijoiden osallisuuden nostamista yhdeksi oppilaitoksen arviointikriteeriksi!

 

11. YRITTÄMÄLLÄ TYÖTÄ JA HYVINVOINTIA

Yrittäjyys luo työpaikkoja ja se on yksi hyvinvointimme perustoista. Meille tärkeää on kaikenlainen yrittäjyys: paikallinen, kansallinen ja kansainvälinen. Emme voi nojata Suomessa vain suuriin brändeihin vaan rakentaa yrittäjyyttä myös pienistä puroista. Tarvitsemme Suomen, jossa on työtä, osaavia ihmisiä, otollinen ilmapiiri uusille ideoille ja menestyvät yritykset sekä hyvä ympäristö asumiselle, elämiselle ja työnteolle. Pienten ja keskisuurten yritysten perustamisen ja kehittämisen tukeminen on avainasemassa pyrittäessä tavoitteisiin. Nuoria yrittäjiä tulee kannustaa mahdollisin verohelpotuksin. On erittäin tärkeää, että opiskelijoille rakennetaan positiivinen kuva yrittäjyydestä ja sen mahdollisuuksista opintojen aikana.

Yrittäjyys luo työpaikkoja ja hyvinvointia. Tarvitsemme Suomen, jossa on työtä, osaavia ihmisiä, otollinen ilmapiiri uusille ideoille sekä menestyviä yrityksiä. Pienten ja keskisuurten yritysten perustamisen ja kehittämisen tukeminen on avainasemassa pyrittäessä tavoitteisiin. Toisen asteen oppilaitosten tulisi panostaa yrittäjyysopintoihin ja uusien yrittäjyysvalmiuksien opettamiseen: erilaiset yrittäjyyshautomot ja yrityksen perustamiskurssit ovat mainioita esimerkkejä tekemisellä oppimisesta ja rohkaisemisesta yrittämisen polulle. Yrittäjyyskasvatus perehdyttää oivalla tavalla myös työelämään ja lisää ymmärrystä yritysten toimintalogiikasta, eikä sen tavoite ole tehdä kaikista yrittäjiä. Yrittäjyyttä täytyy edistää myös aloilla, joissa työllistyminen on vaikeaa ja joissa yrittäjyys ei ole aiemmin ollut pinnalla.

Paikallisten koulutuksen järjestäjien ja elinkeinoelämän yhteistyö on näiden tavoitteiden toteuttamisessa avainasemassa. Opiskelijoiden on hyvä tutustua yrityksiin opintojen aikana ja yrittäjien on enenevissä määrin käytävä kertomassa toiminnastaan oppilaitoksissa. Siten tieto yrittäjyydestä leviää laajemmin ja konkreettisemmin molemmille osapuolille. Opiskelijoille tulee taata mahdollisuus tutustua yrityksiin opintojen aikana ja yrittäjille pääsy oppilaitoksiin kertomaan työelämästä. Yksi vastaus voisi olla ryhmien yrityskummitoiminta.

OSKU haluaa amisten yrittäjyyskasvatuksesta luovaa ja toiminnallista. Opiskelijat tulisi nähdä voimavarana, ja heidät voisi laittaa enemmän ideoimaan sisältöjä. Yrittäjyyskursseilla tulisi käsitellä enemmän sitä, miten pystyt perustamaan yrityksen. Mikäli tuleva tai valmistunut ammattilainen haluaa yrittäjäksi, hän ei ammatillisen perustutkinnon tarjoamilla valmiuksilla tiedä, mitä pitäisi tehdä. Yrittäjäpolulle tulisi tarjota paremmat valmiudet niille, ketkä siitä ovat kiinnostuneita – ei kaikkia pakottamalla.

OSKU haluaa uusia keinoja yrittäjyyteen kannustamiseen ja tekemällä oppimiseen. Yrittäjyyttä pitää promota myös aloille, joissa työllistyminen on vaikeaa ja joissa yrittäjyys ei ole aiemmin ollut pinnalla. Oppilaitosten tulee tarjota valmiudet yrittäjäksi ryhtymiseen.

 

12. KANSAINVÄLISYYS JA MAAHANMUUTTAJIEN KOULUTUS

Osana ammatillisia opintoja on mahdollista lähteä ulkomaille työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen tai opiskelijavaihtoon. Tähän ei kuitenkaan joka paikassa kannusteta tai rohkaista, saati mahdollisuuksista tiedoteta opiskelijoita aktiivisesti. Liian usein on vielä opiskelijan omasta aktiivisuudesta kiinni, että ulkomaille pääsee. Kuitenkin kaikilla aloilla tutustuminen työelämään toisessa maassa ja kulttuurissa avartaisi käsitystä omasta ammatista ja antaisi yleisiä valmiuksia valmistumisen jälkeiseen elämään. Oppisopimuksen suorittaminen ulkomailla tulee mahdollistaa nykyistä helpommin.

OSKUn mielestä oppilaitosten pitäisi voida ansaita kipeästi kaivattuja euroja myymällä osaamistaan ulkomaille. Toisen asteen ammatillisen koulutuksen koulutusviennin esteitä on kuitenkin tällä hetkellä enemmän kuin mahdollisuuksia. Koulutusvienti ei OSKUn mielestä saa vaikuttaa perustoimintoja heikentävästi, mutta se tulee nähdä tervetulleena mahdollisuutena viedä suomalaista koulutusosaamista maailmalle esimerkiksi myymällä tiettyjen ammattitutkintojen tai ammatillisten opettajien koulutusta paikan päälle kohdemaihin. Suomalaiset opiskelijat tulee nähdä voimavarana koulutusviennissä: esimerkiksi merkonomiopiskelijoita voitaisiin hyödyntää koulutuksen kaupallistamisessa ja konseptoinnissa.

Työelämä kansainvälistyy jatkuvasti, eikä kovinkaan moni tule enää selviämään ilman kielitaitoa tai eri kulttuurien ymmärrystä. Kotikansainvälistymiseen tulisi tarjota oppilaitoksessa kaikille mahdollisuus riippumatta siitä, onko opiskelijalla henkilökohtaisia valmiuksia lähteä itse ulkomaille. OSKU toivoo kansainvälistymisjakson sisältyvän jatkossa kaikkien amisten tutkinnon perusteisiin. Kansainvälisiä linjoja tulisi tarjota myös muilla aloilla kuin liiketaloudessa ja erilaisia kulttuurivaihtoja ja -vierailuja tulee järjestää kaikkien opiskelijoiden saataville.

Ammatilliseen koulutukseen kohdistuu suuret paineet maahanmuuttajien kotouttamisen ja kouluttamisen osalta. Oskulaisten mielestä sekä nuorille että aikuisille maahanmuuttajille täytyy tarjota mahdollisuus päästä koulutuksen piiriin ja osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Kielikursseille täytyy päästä järkevän ajan kuluessa, ja kun kielitaito on riittävällä tasolla, kaikille tulisi järjestää opiskelumahdollisuus. Lisäksi tarvitaan suomalaiseen kulttuuriin ja työelämän pelisääntöihin tutustumista sekä yrittäjyyskoulutusta. Tämä koskee sekä nuoria että heidän huoltajiaan: myös maahanmuuttajanuorten vanhemmat tulee huomioida jatkossa paremmin oppilaitoksissa.

Amikset haluavat enemmän opetusta kielistä ja eri kulttuureista – sekä vaihtoihin lähteville että Suomessa opiskeleville. Ulkomaille lähteville tulisi tarjota koulun puolesta ”valmennuskurssi vaihtoon”, jolloin sopeutuminen nopeutuisi ja helpottuisi. Kulttuuriin sopeutuminen ja maan tapojen haltuunotto voi alkaa jo kotoa käsin.

OSKU haluaa kaikille amiksille aidon mahdollisuuden lähteä ulkomaille työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen, oppilaitoksille mahdollisuudet koulutusvientiin ja maahanmuuttajanuorille sekä heidän huoltajille kattavaa koulutusta!

 

13. AMMATILLISEN KOULUTUKSEN KEHITTÄMINEN JA TULEVAISUUS


Ammatillisen koulutuksen rahoitusta on leikattu vuodesta 2013 lähtien. Kuitenkin samaan aikaan ammatilliseen koulutukseen osallistuneiden määrä on lisääntynyt, erityisopiskelijoiden määrä on kolminkertaistunut vuosituhannen vaihteen jälkeen ja vieraskielisten opiskelijoiden määrä lisääntynyt erittäin merkittävästi. Olemme tilanteessa, jossa ammatillisen koulutuksen rahoitus on romahtanut, mutta erilaisia tukitoimia vaativien opiskelijoiden määrä on kasvanut. On selvää, että rahoitusleikkaukset asettavat haasteita laadukkaalle ja opiskelijalähtöiselle ammatillisen koulutuksen reformin toimeenpanolle oppilaitostasolla. Ammatillisen koulutuksen rahoitus on turvattava. Tällä hetkellä lisää rahoitusta tarvitaan erityisesti opettajan antaman opetuksen määrän riittävyyden varmistamiseen, henkilökohtaisen osaamisen kehittämisen suunnitelman laadukkaan toteuttamisen vaatiman ohjauksen varmistamiseen, erityisopiskelijoiden riittävän tuen mahdollistamiseen sekä työpaikoilla tapahtuvan oppimisen vaatiman riittävän opiskelijan opettamisen ja ohjauksen turvaamiseen.

Ammatillisen koulutuksen opetuspäivät pitäisi saada vastaamaan enemmän normaaleja työpäiviä: tähän päästään paremmalla suunnittelulla ja tuloksena on paremmat työelämävalmiudet. Ei ole hyväksyttävää, että opiskelijoiden lukujärjestyksessä on epätarkoituksenmukaisia aukkoja tai useita opetuksettomia päiviä.

Tulevaisuudessa tulee tähdätä siihen, että taloudellinen tilanne ei estä tai hidasta kenenkään hakeutumista tai opiskelua ammatillisessa oppilaitoksessa. OSKU kannattaa toisen asteen aitoa maksuttomuutta. Oppimateriaaleista, työvälineistä tai koulutukseen osallistumisesta välillisesti aiheutuvat kustannukset eivät muodostu esteeksi kenenkään toisen asteen opinnoille. Ensivaiheessa on oleellista, että kaikki koulutukseen liittyvät maksut ja kustannukset kerrotaan opiskelijaksi hakemisen yhteydessä.

OSKU haluaa, että ammatillisen koulutuksen rahoitusmalli mahdollistaa joustavat ja yksilölliset ratkaisut ja että jatko-opintokelpoisuudesta pidetään kiinni. OSKU vaatii, että ammatillisen koulutuksen rahoitus turvataan! OSKU kannattaa aidosti maksutonta toista astetta.

 

14. NUORTEN OSALLISUUS

Nuoria ja opiskelijoita on kuultava kaikissa heitä koskevissa asioissa. Nuoria on kuultava aidosti kaikilla päätöksenteon tasoilla niin oppilaitoksista kuntiin, kunnista maakuntiin kuin maakunnista valtakunnan päätöksentekoon. Nuorille on tarjottava aitoja vaikuttamisen keinoja, joissa myös vaikuttamismahdollisuudet ovat todellisia.

Äänestysikäraja ja ehdolle asettumisen ikäraja on laskettava 16 vuoteen kaikissa vaaleissa. Myös kansalais- ja kuntalaisaloitteen allekirjoittamisen ikäraja on laskettava 16 vuoteen. Äänioikeuden käyttämisen tulee olla madollista myös sähköisiä järjestelmiä käyttäen.

Nuoriso- ja opiskelijajärjestöjen rooli on nuorten ja opiskelijoiden vaikuttamisen väylänä ja hyvinvoinnin edistäjänä on tunnustettava nykyistä voimakkaammin. Järjestöjen rahoitus ja toimintaedellytykset on turvattava, eikä nuoriso- ja opiskelijajärjestöille jaettavia valtionapuja tule leikata.

Nuoret on otettava mukaan tekemään eläkepäätöksiä, jotta turvataan eläkejärjestelmän uskottavuus ja luotettavuus myös nuoren sukupolven näkökulmasta. Työeläkejärjestelmän perusta on säilytettävä nykyisellään ja eläkejärjestelmän rahoitusta käsiteltävä kokonaisuutena.  Taitettu indeksi on säilytettävä. Kaikesta tehdystä työstä on kartuttava eläkettä.

OSKU edellyttää, että nuoria ja opiskelijoita kuullaan kaikissa heitä koskevissa asioissa kaikilla päätöksenteon tasoilla. Äänestysikäraja ja ehdolle asettumisen ikäraja on laskettava 16 vuoteen! OSKU vaatii, että nuoriso- ja opiskelijajärjestöjen toimintaedellytykset turvataan!