Rakas päiväkirjani, olisiko sinulla hetki aikaa puhua edunvalvonnasta?

Iivari Korkala.

”Jos me ei pidetä meidän puolia, niin ei sitä tee kukaan muukaan meidän puolesta.”

Moikka moi, mun nimi on Iivari Korkala ja mut on viime marraskuussa valittu OSKUn ensi vuoden puheenjohtajaksi. Meillä OSKUssa puheenjohtaja vastaa pääsääntöisesti edunvalvonnasta, kansainvälisestä toiminnasta sekä yleisestä järjestöjohtamisesta. Tällä kertaa keskitytään kuitenkin vain siihen edunvalvontaan. Se, mitä EV-toiminta pitää sisällään ei ole aina ollut mulle itsestäänselvyys. Niinpä ajattelin kertoa lyhyesti mun oman tarinan siltä pohjalta, miten just mä kiinnostuin edunvalvonnasta – amisten edunvalvonnasta.

Vuonna 2016 syksyllä aloitin opinnot Oulun seudun ammattiopistossa tieto- ja viestintätekniikan perustutkintoa opiskellen. Samana syksynä lähdin myös sattumalta mukaan oppilaitoksessani toimivaan opiskelijakuntaan, tietämättä mitä se edes tekee. Kiinnostuin kuitenkin toiminnasta ja pääsin järjestämään tapahtumia sekä vaikuttamaan oppilaitoksemme asioihin. Se onkin yksi syy siihen, miksi olen tällä polulla vielä toistaiseksi pysynyt.

Marraskuussa 2016 sainkin jo ensikosketukseni OSKUun liittokokouksessa. Valtakunnallinen vaikuttaminen oli mulle ihan uusi maailma ja herätti paljon kiinnostusta. Vuoden päästä marraskuussa 2017 päätin vihdoin asettautua ehdolle OSKUn liittohallitukseen ja tulinkin valituksi. Vuosi 2018 meni siis hallituksessa ja koska nälkä kasvaa syödessä, päädyin jälleen asettautumaan ehdolle, tällä kertaa varapuheenjohtajaksi tullen jälleen valituksi. Kohta on taas kulunut vuosi siitä, kun tulin valituksi OSKUssa luottamusrooliin ja ensi vuosi puheenjohtajana on vielä edessä.

Silloin, kun aloitin omat opintoni moni asia toisen asteen ammatillisessa koulutusjärjestelmässä oli toisin, esimerkiksi arvosteluasteikko, opintojen henkilökohtaistaminen ja koulutuksellinen tasa-arvo. Se, että asiat muuttuvat ei ole aina itsestäänselvyys. Usein miten ne henkilöt, jotka laittavat itsensä likoon ja muuttavat koulutusjärjestelmiämme, eivät itse ehdi uudistuksista nauttia.

Hyvä esimerkki tästä on maksuton toinen aste. Nuoret ympäri Suomea olivat sitämieltä, että kenenkään nuoren kouluttautuminen ei saa kaatua taloudellisiin  lähtökohtiin. Tämän vuoksi luotiin Maksuton 2. aste -kansalaisaloite, joka keräsi tarvittavat allekirjoitukset ja eteni eduskunnan käsittelyyn – missä se tosin hylättiin. Ei mikään paras vaikuttamiskokemus, mutta onneksi asia ei jäänyt siihen. Seuraavaksi vuorossa oli mielenosoitus asian tiimoilta, jossa taas monet nuoret ympäri Suomea näyttivät päättäjille, että koulutuksellinen tasa-arvo koskee myös taloudellisia lähtökohtia. Näin jälkikäteen ajateltuna, se oli aika hyvä juttu, koska nyt maksuttoman toisen asteen edistäminen on kirjattu myös hallitusohjelmaan. Joku päivä se vielä toteutuu!

Mutta miksi just mä kiinnostuin edunvalvonnasta? Sitä kun vähän tässä pohdiskelee, niin vastauksia on yhtä paljon kuin asioita, mihin vaikuttaa. Opintojeni alkamisesta tähän päivään on mahtunut aika monta erilaista tapaamista, seminaaria, koulutusta ja tapahtumaa. Aiheita on ollut laidasta laitaan aina kouluruoasta hyvinvoinnin ja rahoituksen kautta eläkejärjestelmiin. Jollain tavalla nämä kaikki liittyvät amiksiin. Jos me amikset ei pidetä miedän puolia, niin ei sitä kukaan meidän puolestakaan tee. Ajatus siitä ei motivoi lopettamaan, päinvastoin.

OSKUssa jo neljännen kerran liittokokouksen istuneena oon jo muutaman kerran ehtinyt nähdä, miten yksittäisen amiksen suusta kuultu idea päätyy meidän edunvalvonnan-asiakirjaan ja vuosien päästä se tavoite on lopulta toteutunut. On tosi siistiä ja opettavaista olla tavallisena rivi-amiksena muuttamassa maailmaa ja myötävaikuttamassa amisten paremman huomisen eteen. Meillä nuorilla on visio siitä, millainen ammatillisen toisen asteen koulutusjärjestelmän pitäisi tulevaisuudessa olla. Tällä hetkellä siihen on vielä matkaa, mutta sen takia tätä työtä tehdään.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin:
ensi vuotta innolla odotteleva istuva VPJ ja tuleva PJ, Iivari Korkala.